Miksi luen?

Halusin kirjoittaa hieman pohdiskelevamman tekstin lukemisen merkityksestä minulle ja syistä, miksi lukeminen on minulle niin tärkeää. Tässä siis omia ajatuksiani lukemisesta ja kirjoista esseemäisen tekstin muodossa. 

Tuijotan kyyneleet poskilla eteeni, enkä hetkeen pysty liikkumaan. Käsissäni on John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, jonka olen juuri saanut luettua. Istun sängylläni ja mietin, mitä olen juuri lukenut. Olen taas saanut päätökseen teoksen, jota en tule hetkeen unohtamaan. Ymmärrän, miksi lukeminen on niin merkittävä osa minua.

Jokainen lukemani kirja ei ole pysäyttävä tai koskettava. En kuitenkaan pidä minkään kirjan lukemista turhana kokemuksena tai ajan tuhlaamisena. Jokaisella lukukerralla voi oppia jotakin. Jos jokin kirja ärsyttää tai aiheuttaa negatiivisia tunteita, se on silloinkin opettanut uutta. Olen voinut oppia, että kirja on arvomaailmaltaan omien arvojeni vastainen. Voin joutua kyseenalaistamaan ajatusmaailmaani tai voin saada sille vahvistusta. Oman maailmankuvan ja ajatusmaailman muodostuminen on jo itsessään tarpeeksi merkittävä syy lukemiselle.

Lukemisella on myös yleissivistyksellisiä hyötyjä. Lukemalla itselleni vieraasta ja uudesta asiasta sivistän itseäni. Kielitaitoni ja sanavarastoni kehittyvät ilman, että edes itse kiinnitän siihen huomiota. Lukemisella onkin tutkitusti opiskelu- ja työmenestystä parantavia vaikutuksia. Itse selvisin filosofian ensimmäisestä kurssista lukemalla ennen koetta Jostein Gaarderin Sofian maailma -kirjan, joka on yksi parhaita lukemiani kirjoja. Kirja auttoi minua ymmärtämään, mistä filosofiassa on kyse.

Kirjat ovat avain ymmärrykseen ja sujuvaan kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Kirjojen avulla voimme löytää yhteisen kielen ja ymmärryksen toisiamme kohtaan. Lukemalla opimme asettumaan toisen asemaan ja empatiakykymme kasvaa. Toisen ymmärtäminen ja empatia ovat tärkeitä tekijöitä jokapäiväisessä elämässämme.

Ennen kaikkea lukeminen on kuitenkin etuoikeutta ja rikkautta. Olemme saaneet lukemisen taidon, mistä meidän tulisi olla kiitollisia. Meidän tulisi antaa lukemiselle ja kirjoille mahdollisuus. Jos lukeminen tuntuu pakkopullalta, ei luultavasti vain ole löytänyt itselleen sopivaa kirjaa. Ei ole mahdollista, ettei miljoonien kirjojen joukosta löytyisi itselle merkittävää tai itseä koskettavaa yksilöä.

Lukemisen rikkautta edustaa myös George R.R. Martinin lausahdus ” A reader lives a thousand lives before he dies. The man who never reads lives only one”. On rikkautta saada elää kirjojen kautta useampi elämä ja nähdä aivan toisenlaisia maailmoja meidän omamme lisäksi. Kirjat ovat mahdollisuus kokea historian tapahtumia uudelleen ja siten ymmärtää juuriamme ja kulttuuriamme. Lukeminen on avain maailmamme ymmärtämiseen, mistä on ihan jokaiselle hyötyä.  

- Anna

Jean-Paul Didierlaurent - Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent - Lukija aamujunassa
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 189
Mistä: kirjastolaina
Tähtiä: 3.5

Lukija aamujunassa kertoo pariisilaisesta miehestä, Guylainista, joka työskentelee kirjojen kierrätyslaitoksessa. Guylain rakastaa kirjallisuutta ja kirjoja, mutta työssään hän joutuu pakotettuna todistamaan, kun makulointikone tuhoaa myymättä jääneitä kirjoja. Kone jättää kuitenkin jälkeensä kirjojen irtolehtisiä, jotka Guylain salaa kerää itselleen. Näitä irtolehtisiä hän lukee joka aamu ääneen muille matkustajille matkatessaan aamujunalla kohti työpaikkaansa. Eräänä aamuna Guylain löytää junan penkiltä päiväkirjan, joka saa hänet lumoihinsa ja ihastumaan päiväkirjan kirjoittajaan. Guylainin on pakko löytää päiväkirjan salaperäinen kirjoittajanainen. 

Lukija aamujunassa on kevyt ja mieltä lämmittävä teos. Tarina vei mukanaan ja vähäisen sivumäärän vuoksi kirjan luki parissa päivässä. Erityisen ihania asioita kirjassa ovat: tunnelma, aamuiset junamatkat, pariisilaiset kadut ja kirjallisuuden vahva läsnäolo. Pidin myös siitä, että luvut olivat lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia. Kirjan pystyi kaivamaan esiin pienenkin vapaahetken tullen.

Lukukokemus oli hyvä ja nautinnollinen, mutta kirja oli omaan makuuni turhan lyhyt. Olisin kaivannut enemmän syvyyttä ja henkilöhahmojen kasvua. Kirja antoi vain pienen kuvauksen maailmasta, johon olisin halunnut sukeltaa pidemmäksi aikaa. Voin kuitenkin suositella kirjaa, sillä se sai hymyn huulille ja lukijan rentoutumaan. 

" EI, kaikki ei ole kunnossa, Guylainin teki mieli vastata. Odotan edelleen kaksikymmentä vuotta sitten kuolleen isäni paluuta, äitini luulee minun työskentelevän kustannusyhtiön virkailijana. Joka ilta kerron päivästäni kultakalalle, työni kuvottaa minua niin paljon, että välillä en tee muuta kuin oksennan, ja kaiken kukkuraksi olen ihastumassa tyttöön, jota en ole koskaan nähnyt. "

- Anna